|
Onnea kaikille, jotka läpi pääsivät. Toivon nyt, että ottaisitte inhimillisen vastuunne kanssaihmisistä, ja selän takana kähmiminen loppuisi, joka tuskin tapahtuu.
Mutta päättäjinä teillä on kaikilla vastuu kansan elämästä, sen toimivuudesta, ja yleisestä oikeudenmukaisuudesta.
Toivon, että luotte paremman maailman ihmisille elää ja asua. Se vaatii tekoja ja valveutuneisuutta. Oikeuden silmä tarkkailee teitä, ja vaikka roistoja toisinaan äänestetäänkiin valtuustoihin, niin toivoisin avoimuutta, rohkeutta ja inhimillisyyttä teille kaikille. Kansa antaa paikan, tai kansa ottaa sen pois.
Älkää antako vallan nousta hattuunne, sillä se on kuitenkin vain näennäisvaltaa. Kuntatasolla ei voida puuttua suuriin epäkohtiin, paitsi tietysti paikallisesti. Jos teette maailmasta reilumman omalta osaltanne, ja ette pelkää arvostelua, uskon,että olette paikkanne ansainnut.
Jokaisella teillä kuitenkin on useiden ihmisten tuki takananne. Älkää pettäkö kansaa ja olkaa reiluja, oikeudenmukaisia ja omia itsejänne. Älkää sortuko kanssa häpeilyyn tai muuhun vastaavaan. Tehkää oikeudenmukaisia ja reiluja päätöksiä, ja auttakaa koko kansakuntaamme!
Niin, toivotan tässä lopuksi hyvää vaalionnea kaikille niille yksilöille, jotka sen ansaitsevat, muille en niinkään.
Hyvä yksilö on oikeudenmukainen, avarakatseinen ja suvaitsevainen. Yksilö, joka näkee asiat muullakin tavalla kuin yksinapaisesti, itsensä ympäriltä. Osan ihmisistä on vaikea nähdä napansa ulkopuolelle, ja ymmärrettäköön heitä. Mutta tällaisten ihmisten en toivo valtaa saavuttavan, sen vähäisimmässäkään muodossa. Muutoin heille olkoon kaikki oikeudet, mutta vallan luonteeseen kuuluu korruptiotesti, jossa ihmisyyttämme mitataan.
Jokainen tuleva valtuutettu joutuu varmasti valtuustokautensa aikana törmäämään eettisiin kysymyksiin ja tekemään valintoja. Valinnoilla on kuitenkin seuraukset, jotka tulevat näkymään kuntalaisten arkielämässä.
Tulevien valtuutettujen toivon olevan rehellisiä kuntalaisiaan kohtaan, ja lopettaman seläntakana salakähmimisen. Tätä tapahtuu eri mittakaavoissa eri paikkakunnilla. Toivon tulevilta valtuutetuilta rohkeutta, voimaa ja avarakatseisuutta. Kykyä tehdä muutoksia ja halua kehittää maatamme oikeudenmukaiseen suuntaan. Vaikka kaikki varmasti ajattelevat näin, niin moni tulee toimimaan kauniiden sanojen ja rumien tekojen ristiriitaisessa kentässä. Tällaisten ehdokkaiden en soisi pääsevän läpi.
- Kaikille muille, aidosti omana itsenään oleville ehdokkaille toivotan onnea.
Rakennetaan yhteistyössä eri puolueiden kanssa oikeudenmukainen, parempi ja reilu tulevaisuus.
”Olkoon kaikki valon voimat kanssanne”
Lähitulevaisuus: Aurinko paistaa, taivas on selkeä. Ilmastonmuutoksen aiheuttamaan kärimykseen on puututtu ajoissa, se on pysäytetty. Öljystä on luovuttu, ja kulkupelimme toimivat lähinnä sähköllä. Viheralueet kukoistavat, kaupungit on rakennettu täyteen puistoja. Laatikkomaisesta kerrostalorakentamisesta on luovuttu.
Koulutusjärjestelmässämme on alettu ottaa yksilöllisyys huomioon, turhasta byrokratiasta on luovuttu. Asiat ovat helpoja, toimivia ja yksinkertaisia. Turhaa paperityötä on vähennetty, ja oikeat ihmiset työskentelevät oikeilla paikoilla. Se korjaa, joka osaa, se kirjoittaa, joka osaa. Rakentaja rakentaa, taitava puutarhuri huoltaa puutarhaa. Yhteiskunta välittää oikeasti ihmisestä, ja ketään ei jätetä yksin.
Rikollisuus on vähentynyt hyvinvoinnin lisääntyessä, kaikki ovat saaneet reilun mahdollisuuden koulutukseen, tyydyttävään työhön ja opiskelu ja itsensä henkinen kehittäminen on uudella tavalla mahdollista. Kaikkialla vallitsee demokratia, ja ihmiset käyttävät äänioikeuttaan ja valitsevat oikeat henkilöt päättämään yhteisistä asioista. Vapaus ei koske enää vapaata kauppaa ja kilpailua, vaan kilpailun sijaan utopian toimintaperiaatteena on yhteistyö.
On nähty, että riisto ja itsekkyys ovat vain tie tuhoon ja kärsimykseen. Kun kaikki vetävät yhtä köyttä ja tukevat toinen toistaan, harvalla on tarvetta rikollisuuteen tai väkivaltaan. Yhtiöt toimivat yhteistyössä ihmisten kanssa, ja hyödyttävät koko yhteisöä. Koneet palvelevat koko ihmiskuntaa, ei vain harvoja. Koneet ovat palvelijoita. Resursseja jaetaan reilummin, ja sairaita hoidetaan. Alalla kuin alalla työ on kutsumistyötä, sillä jokaisella ihmisellä on omat henkilökohtaiset lahjansa. Kukin yksilö yhdessä rakentaa parempaa yhteiskuntaa lahjojaan parhaalla mahdollisella tavalla iteään ja muita kehittäen.
Koko arvomaailma on muuttunut, ja talouselämä ei ole enää isäntä, vaan se on valjastettu renkinä palvelemaan meitä kaikkia. Vapaus, suvaitsevaisuus, sivistys vallitsevat kaikkialla. Tieto on lisännyt ihmisten tietoisuutta, ja nähdään, että enempi on maailmaa kuin ikkunasta näkyy. Olemme kaikki saman kokonaisuuden osia, samaa kollektiivia. Jos jokin osa voi huonosti, se vaikuttaa ennenpitkää jollain tavalla toisiin osiin. Ehjä kokonaisuus on huollettu, ja niin ratas kuin mutteri, pyörä kuin hihnakin ovat erikoistuneet vain erilaisiin tehtäviin, mutta ymmärretään, että kaikki osat muodostavat saman kokonaisuuden. Ratas ei ole hihnaa arvokkaampi.
On ymmärretty, että kolikolla on aina kaksi puolta: Kruuna ja klaava, ja väliin jää vielä kantakin. Tasapainoinen ihminen näkee kummatkin puolet.
Tuskin ihmiskunta on tähänkään suuntaan menossa, mutta mahdollista se toki on. Joskaan ei kaikkein todennäköisintä. Itse valitsemme tiemme, ja inhimillinen kollektiivi koostuu yksilöistä.
Muista vaikuttaa, muista käyttää ääntäsi!
Lähitulevaisuus: Ahneus on ottanut vallan, rahalle on annettu puheenvuoro. -Pimeys on laskeutunut yllemme.
Luonto näyttää lohduttomalle: Taivas on harmaa, sataa usein. Vihreyttä ja luontoa ei ole juurikaan jäljellä, ilmastonmuutos on tapahtunut. Lähes kaikki metsät on hakattu tuotantokoneiston ja suuryritysten raaka-aineeksi. Demokratia on kaatunut, raha puhuu.
Hallituksia ja valtioita on edelleen olemassa, mutta ne ovat nukkehallitsijoita, todellisessa vallassa istuu suuryritykset. Raha puhuu. Vapaa kauppa ja kilpailu on antanut monikansallisille yhtiöille rajattoman oikeuden käyttää luontoa miten haluavat -Kunhan vain talouselämä pyörii. Ja niin se tekeekin. Mikään muu sitten ei juuri pyörikään. Luonnon katastrofit ovat lisäntyneet, eikä ketään kiinnosta huolehtia niiden uhreista, heillä ei ole, millä maksaa sairaanhoidostaan. Vain rahakkailla on varaa maksaa hoidostaan, joten nämä ihmiset jätetään heitteille. Mitä nyt joskus mediassa pyöritetään jonkinlainen hyväntekeväisyys show, joka kohentaa kyseisen yrityksen imagoa.
Kansalaisilla on näennäinen äänoikeus, jolla voi vaikuttaa hallituksiin ja parlamentteihin, mutta suuryritykset ovat jo ostaneet lähes kaiken. Hallituksetkin tanssivat pakon alla yritysten pillien soittamaa sävelmää. Kaikki on kaupan, ja ihmisyys on unohtunut. Teknologia on kehittynyt, ja valtaosan töistä tekee koneet. Palloamme vaivaa suurtyöttömyys, kun suurin osa ihmisistä on pudonnut ja syrjäytynyt yhteiskunnan kelkasta. Vain harvoilla on oikeus päättää, miten maailman resurssit käytetään. Ja ne käytetään hyödyntämään näitä yritysten tarpeita palvelevia ihmisiä, heidän tarpeitaan. Luontoa ja ihmistä riistetään, etkä ole mitään, ellet omista mitään. Ja suurin osa ei omista. Ei ole mitään.
Raha otti vallan, ja markkinatalous pääsi voitolle. Kilpailu vapautui, samoin markkinat. Ei osattu vieläkään oikeudenmukaisuutta, vaikka siihen oli mahdollisuus. Ihmiskunta valitsi vääriin. Ihmiskunta valitsi rahan, valitsi pimeyden. Siksi kaikki kärsivät. Ja kaikki kärsivät: Sillä ne joilla on rahaa, joutuvat elämään alati pelossa. Heidän harjoittamansa riisto on katkeroittanut muut ihmiset, ja he joutuvat elämään alati pelossa. Heillä on henkivartijat ja piikkilangoin ympäröidyt, hienot kartanot, mutta he ovat vain vankeja kultaisissa häkeissään, jotka itse itselleen rakensivat.
Toivottavasti tällaiseen tulevaisuuden maailmaan ei tarvitse mennä: Tämä on yksi pahimpia skenaarioita. Tuskin kaikkein todennäköisin, mutta kuitenkin täysin mahdollinen.
Muista käyttää äänioikeuttasi!
Citizen: ” I am not a number! I am human being! ” Athority: ” Shut up, Number 3 945 667. Go back to the line!”
Kansakuntamme on numeroja paperilla. Me olemme sielutonta A4 - moskaa, jota pyöritellään byrokratian kylmässä ja alati jauhavassa raskaiden koneistojen rattaissa. Tällainen peli kannustaa ihmsiä suorituskeskeisyyteen ja kilpailuhenkisyyteen. Otetaan esimerkiksi tuo alun vuoropuhelu. Mitä jos:
Kehitettäisiin sellaista yhteiskuntaa, että jaetaan ihmisille numerot. Kullekin yksilölle jaetaan omat numerot taloudellisen ja yhteiskunnallisen pärjäämisen perusteella. Rikkain tai vaikutusvaltaisin henkilö saa numeron 1. Toisiksi menestynein saa numeron 2. Ja niin edelleen. Saisimme aikaan vapaata kilpailua ja ihmisten todelliset kyvyt tulisivat esiin. Viimeinen ja vähiten onnistunein Suomalainen saisi sitten numeron 5.000 000 ja risat. Unohdetaan etu- ja sukunimet.Ollaan kaikki numeroita. Kun tekisimme näin, olisi kullakin yksilöllä tasavaertaiset mahdollisuudet pyrkiä numero ykköseksi, omilla teoillaan. Kukin voisi pyrkiä voittajaksi, numero ykköseksi.
-No toivottavasti ei ihan.
Parempi olisikin vähentää lukujen ja numeroiden mekitystä, ja ottaa käyttöön yleisinhimillinen, eettinen näkökulma. Esimerkiksi koulutuslaitoksissa luovuttaisiin kokonaan numeroilla arvioinnista. Kun olet suorittanut jonkin koulutuksen, koulun tai kurssin, saat merkinnän -Suoritettu.
Jotkut valmistuisivat nopeammin, toiset hitaammin. Mutta kun näillä papereilla sitten haettaisiin töitä, olisi kunkin saman tutkinnon suorittanut yksilö samassa asemassa työnhakua ajatellen. Persoonallisuus ja työnantajan ja tekijän henkilökohtainen kemia merkitsisivät enemmän, sekä se mitä ihmisestä päällepäin näkyy, ei se mitä numeroita on hänen papereihinsa kirjattu. Koska kaikki, jotka ovat työelämässä mukana olleet, ovat varmaankin huomanneet, että paras tekijä ei välttämättä ole se, jonka papereissa on suurempia numeroita.
- Järjenkäyttö sallittua.
Niin, tai ainakin tämä ilmenee koulumaailmassa. Eli koulujen luokat ovat valtakunnassamme aivan liian suuria. Kyläkouluja on lopetettu kuin sieniä sateella, ja ne vähät mitkä ovat yhä pystyssä, vain odottavat kuoliniskua kurkkuunsa. Vaikka maamme nyt retosteleekin Pisa-tutkimuksien tuloksilla, niin ei tule takuuulla olemaan tulevaisuudessa, jos lapsia ja nuoria sumputetaan yhteen mottiin, joka toimii kuin kassakone.
-Lyhytnäköistä politiikkaa, joka heijastaa oppimis- (ja pisa) tuloksiin tulevaisuudessa. Sitä paitsi, ei Suomen paljon kannata maailmalla retostella. Kaikissa muissa pohjoismaissa hyvinvointi on ja on aina ollut muutaman askeleen Suomea edellä. Lähes päivittäin, kun maamme asioita pohditaan mediassa, mainitaan ”esimerksi Ruotsissa” -Tarkoittaen kehittyneempää yhteiskuntaa.
Eikä ainoastaan Ruotsi kiri suomen edelle, Islanti (Ainakin vielä) on edellä, Norja öljytuloineen ja jopa Tanska on meitä hyvinvoinnilla mitaten edistyneempi. -Siis jos talous otetaan kehityksen mittapuuksi ja yhteiskunnan yleinen järjestäminen.
Kun puhutaan oppimisesta ja oppimistuloksista, niin koulumaailmaassa tulee otaa huomioon, että kullakin ihmisellä on persoonallisia lahjoja, vahvuuksia ja heikkouksia. Toiset ovat matemaattisia, toiset taitavat kielet, kolmas osaa soittaa ja laulaa, neljännellä on avaruudellista hahmotuskykyä. Lista persoonallisista lahjoista on loputon. Pisa - tulokset eivät ota kaikkia älykkyyden lajeja huomioon.
Mutta koska koulujärjestelmämme keskittyy suorittamiseen, tuottavuteen ja tehokkuuteen, unohtuu, että ihmisolennon henkisellä kapasiteetilla on rajansa. Elämä ei ole, eikä saa olla suoritus, jossa jaetaan palkintoja, ja ihmiset luokitellaan voittajiin ja häviäjiin. Tällainen leimaaminen alkaa jo ala-asteella, jollei aikaisemminkin.
Ohjelmoidaan ihmisiä, asetetaan heille paineita- Ja näin varmistetaan, että he tulevaisuudessa omaksuisivat heille muodostuneen suorittajan roolin. Jos olit huono koulussa, olet aina häviäjä, jos hyvä koulussa, olet voittaja. Tällainen ohjelmointi jää vaikuttamaan koko loppuelämäksi, ja luo joillekin ihmisille turmiollisia ja vahingollisia käytösmalleja, kun ympäristö olettaa henkilön kuuluvan tiettyyn muottiin. Todistusten numerot jäävät ainaiseksi elämään, ja näkyvät paperilla loppuelämän. Työelämässä katsotaan, kuka on ”parempi” ja kuka ”huonompi” vaikuttaa mm. työnsaantiin.
Olisikin aika kehittää inhimillisempää yhteiskuntaa, jossa elämää ei nähtäsi jatkuvana suorituksena ja kilpailuna, jossa ihmisiä ei jaettaisi voittajiin ja häviäjiin - Vaan jossa ihmiset nähtäisiin ainutlaatuisina, persoonallisina ja koko ihmiskuntaa lahjoillaan rikastuttavina, suuren kokonaisuuden oikealla paikallaan olevina osina.
Pienemmissä ryhmissä ihmiset oppivat helpommin, ja opettajille jää aikaa neuvoa lapsia, joista osalla on erilaisia vaikeuksia erilaisten aineiden kanssa. On mahdotonta pysyä mukana, jos opettaja näkee koko luokan vain harmaana massana, ja silti lapsilta vaaditaan tulosta. Ei ole kestävää inhimillistä kehitystä, jos ihminen jo pienestä pitäen leimataan suoriutujan ja pyrkyrin muottiin. Pienille ihmisille pitäisi opettaa vallan toisenlaisia arvoja.
- Kyläkoulut takaisin, luokkakoot pieniksi ja yksilöllistä persoonallisuuden huomioimista kehiin.
Monet suomalaiset työskentelevät nykyisin orjuuteen verrattavissa olosuhteissa ilman palkkaa. Onko tämä mahdollista, moni kysyy. Kyllä on. Työllistämistoimenpiteiden varjolla ihmisiä pakotetaan sosiaalietuuksien menettämisen pelolla työskentelemään kahdeksalla eurolla päivä+työttömyyskorvaus. Näin ollen tämä kahdeksan euron ylläpitokorvaus muodostaa päivän palkan. Yksinkertaista matematiikkaa käyttäen tuntipalkaksi muodostuu noin yksi euro. Reilu ja oikeudenmukainen korvaus, eikö vain?
Eikä tätä palkkaa maksa työnantaja, vaan valtio.
Valtaosa ihmisistä on työttömänä vailla omaa syytään, ja useat yrittävät kaikin keinoin työllistyä. Suurin osa luottaa työvoimatoimistoon, ja toivoo pääsevänsä osalliseksi yhteiskuntaan. Mutta tämä luottamus on harhaa: Yhteistyössä työllistämiskeskusten ja ahneiden työnantajien kanssa nämä ihmiset vaivihkaa kahlitaan orjuuden kuparisin kahlein: Kuparisten siksi, että saadessaan kuparia ihminen ajattelee saaneensa lahjaksi jalometallia, kun työnantaja, työvoimatoimisto ja työllistämiskeskukset/pajat pitävät itse kullan ja hopean, mutta asiakkaalle syntyy mielikuva saadusta jalometallista. Petos on ovela ja syvä.
Nämä kuvainnolliset kupari kahleet perustuvat vääriin ja valheellisiin lupauksiin työllistymisestä. ”kun menet kahdeksalla eurolla päivä töihin, niin saat jalkasi oven väliin ja työllistymisen mahdollisuuden. Jos kieltäydyt, menetät työttömyysturvasi” Todellisessa elämässä asia ei kuitenkaan mene näin, vaan asiakas joutuu useassa tapauksessa häikäilemättömän hyväksikäytön ja valheellisten lupausten uhriksi. Työnantaja tai työllistämiskeskus lupaa jatkuvasti hänelle, että töitä tulee, kun tietty aika kuluu. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan.
Jos kyseessä on työllistämiskeskus, niin harva todellakin työllistyy palkkatöihin. Hänen sopimustaan jatketaan niin pitkään kuin laki vaatii työllistämään hänet. Jos työntekijä eroaa, hän menettää työttömyysturvansa ja joutuu viimeisen mahdollisuutensa eteen: Sosiaalitoimen asiakkaaksi. Ja Kun laki sanoo, että työllistämiskeskuksella olisi velvollisuus alkaa maksaa palkkaa, niin kahdeksan euron orja laitetaan kuukauden määräajaksi työttömäksi työnhakijaksi, jonka jälkeen tilanne nollaantuu ja työvoimatoimisto sysää hänet takaisin työllistämiskeskukseen. Sama kierre jatkuu, eikä ulospääsyä ole, koska palkallisia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole.
Miksikö työllistämiskeskukset ja työvoimatoimisto tekevät tällaista? Moni kysyy. Syynä on, että kun halutaan antaa äänestäjille, kansalaisille ja medialle se kuva, että kaupunki on oikeasti onnistunut järjestämään ihmisille töitä. Ihmiset, jotka tekevät töitä kahdeksalla eurolla, eivät näy tilastoissa. Kotikaupunkini lehdissä lukee, että työttömyys on viisi prosenttia kaupungissamme, kun tosiasiassa kuntani työllistämiskeskuksen listoilla on yli kaksisataa ihmistä, joille ei makseta palkkaa. Tämä on tilastotemppu, jossa kaikki näyttää hyvältä paperilla, kun taas todellinen työttömyysprosentti, tai oikeastaan palkatta työskentelevien ihmisten määrä on huomattavasti suurempi. Sitten tietysti pitää laskea mukaan kaikki ne, jotka työskentelevät kahdeksalla eurolla erilaisissa yrityksissä ja tuotantolaitoksissa.
On myös huono peruste vedota, että jotkin ihmiset tarvitsevat tällaisia laitoksia sosiaalisen kuntoutuksen takia. Voidaan sanoa, että osalla työllistämiskeskusten asiakkaista on lähes olemattomat mahdollisuudet työllistyä normaaleille työmarkkinoille, tai että moni kokee arkensa tyhjäksi ja ontoksi ilman jokapäiväistä työtä. Varmastikin totta, mutta antaako se oikeuden käyttää heidän työpanostaan hyväksi ilman oikeudenmukaista korvausta? Eivätkö vajaakuntoisetkin ihmiset ansaitse reilun palkkansa tehdystä työstä? Ei ole kenenkään oikeus käyttää tosia ilmaistyövoimana kuparisia kahdeksan euron kahleita kantaen. Nämä ihmiset tekevät oikeasti työtä!
Lisäksi tämä kahdeksan euron politiikka ei suinkaan yleisellä tasolla edistä työllisyyttä, vaan suuremmassa mittakaavassa estää sitä. Olen kuullut monen työnantajan kieltäytyneen ottamasta ihmisiä palkkatöihin tai esim. oppisopimuksella, erästä nimeltä mainitsematonta toimitusjohtajaa siteeratakseni: ” Ei kannata palkata työntekijöitä, koska minulla on täällä töissä työmarkkinatukiharjoittelijoita, ja se ei maksa mitään”
Vankiloita kiertää useiden tutkimusten mukaan sama porukka. Oliko se 80-90% rikoksen uusijoita, jotka palaavat yleensä takaisin. Monet ovat pikkurikollisia, joille tuomiot kasaantuvat, ja sitten seuraa linnareissu. Paluuta normaali arkeen ei ole, koska maine on mennyt ja velat painaa päälle. Eivätkä kaikki velat suinkaan ole laillisia velkoja.
Monet eivät ole sinällään vaarallisia kanssaihmisille, toki kiusallisia kyllä.
Mutta jos avojärjestelmää kehitettäisiin niin, että vaarattomat vangit voisivat suorittaa tuomionsa työpalveluna, josta olisi mahdollisuus tuomion päätyttyä esim. työllistyä ja saada otteen normaalista elämästä. Tätä luonnollisesti valvottaisiin. Yksi valvoja voisi valvoa aika suurta joukkoa vankeja. Tämä säästäisi luonnollisesti yhteiskunnan varoja.Monet vangit ovat myös mielenterveysongelmaisia, joten he voisivat asua ”tuomionsa” ajan tuetussa ja valvotussa ympäristössä. Jos he töppäisivät työaikana, heidät luonnollisesti palautettaisiin vankilaan. Tätä ei tietenkään sovellettaisi väkivalta- tai huumausainerikollisiin.
Antamalla vangeille mahdollisuuden palata yhteiskuntaan. Tukisimme heitä ja kun käytämme positiivisia keinoja, niin yleensä armeliaat toimenpiteet tarttuvat.(joku välittää, syntyy sellainen tunne) Vihaan vastataan vihalla, positiivisuuteen positiivisuudella. Velkojen pitäsi jossain vaiheessa nollaantua, jotta paluu yhteiskuntaan olisi motivoivaa, kun rikos on sovitettu. Uskon, että tämä malli laskisi rikoksenuusintatilastoja.
Kuntien tuettava nuorten henkistä kasvua
Nykymaailmassa on olemassa ilmiö nimeltä syrjäytyminen. Moni nuori ja vanhempikin ihminen putoaa yhteiskunnan kelkasta ja jää ulkopuolelle. Tähän on olemassa monia syitä. Nuorisoon ja ihmisiin suhtaudutaan kuin harmaaseen massaan, joiden ongelmiin ja syrjäytymiseen on olemassa jokin yleispätevä yhteinen nimittäjä. Toki jossakin määrin näin varmasti on, mutta yksilöllisyys unohtuu käytettyjen toimenpiteiden alle.
Ihmisiin suhtaudutaan kuin tuotantovälineisiin, joiden ainoa tarkoitus on tehdä tuottavaa työtä. Unohdetaan, että mailmamme on nykyisin moniarvoinen, eikä vallitseva näkemys ole aina se oikea näkemys.
Koska ihmiset ovat tuotantokoneen osia, on sama, mihin hommiin heidät lykätään, kunhan he vain tuottavat rahaa. Tässä pelissä unohtuu, että näillä ”koneilla” on persoonallisuus, toiveita ja oma elämänkatsomus. Sillä ei ole väliä, mitä ihmiset itse haluavat, vain se merkitsee, että he tuottavat. Nuoret ymmärtävät jo varhain, että he ovat riepuja joita epäinhimillinen tuotantokoneisto käyttää, ja sitten kun kaikki mehut on heistä puristettu, heidät paiskataan syrjään kuin kulunut tiskirätti. Ei ihme, että keskittyessämme tuottavuuteen teemme pikkuhiljaa hallaa ihmisyydeelle. Äärimmäisimmät persoonallisuudet kääntyvät äärimmäisiin tekoihin. Näistä seuraa tragedioita, jotka kaikki haluaisivat välttää.
Moni nuori ja vanhempikin, työelämäen kelkasta pudonnut ihminen hämmentyy tilanteestaan, eikä oikein näe suuntia minne pitäisi kulkea. Ehdotankin, että alettaisiin panostaa enemmän yksilöllisyyteen pohtiessa niitä polkuja, joihin ihminen voisi mennä eikä kohdeltaisi heitä harmaana massana.
Yhteistyökuviona voisi olla sellainen malli, että yläasteet/Ammattioppilaitokset, opinto-ohjaajat ja työvoimatoimistot tekevät yhteistyötä. Ensin opinto-ohjaajan kanssa keskusteltaisiin yksilöllisesti nuoren kiinnostuksen kohteista ja harrastuksista, jos hän ei osaa vielä valita tulevaa uraansa. Sitten keskustellaan luokan kanssa ammateista, joista he itse olisivat kiinnostuneita. Lopulta oppilaitos järjestäisi työvoimatoimistosta henkilön, joka kertosi, miten mihinkin ammattiin voisi valmistua. Tarkoitan myös erikoisempia ammatteja, joista on hankala saada tietoa, ja joihin nykyisen työvoimahallinnon on vaikea ohjata johtuen siitä, että aina suositellaan niitä yleisempiä. Luokassa työvoimahenkilö sitten kertoisi jokaiselle luokalle eri aloista, jotka oppilaat itse olisivat valinneet. Kun tämä vaihe olisi ohi, kukin luokka pikkuhiljaa vierailisi kaikissa työpaikoissa, josta tietoa oli tullut, jossa kuultaisiin alan ammattilaista ja nähtäisiin hänet käytännön toimissa. Kullakin luokalla olisi hyvinkin erilaiset vierailukohteet. Ja jos tämä näyttäisi tulevan liian kalliiksi, näiden ammattien edustajia kutsuttaisiin oppilaitoksiin mahdollisimman kattavasti kertomaan työstään.
Elämme kuten muurahaiset tai muut yhteisölliset hyönteiset. Ihminen on kautta aikojen ollut hierarkinen olento, jossa käskyt tulevat ylhäältä päin ja alhaalla elävät toteuttavat ne. Tällaiset järjestelmät luovat luokkayhteiskuntaa, jossa jokaisella on jo ennalta määrätty, syntymässä saatu paikkansa. Osaansa voi olla äärimmäisen hankala muuttaa, ihmiset elävät tarkalleen määrätyillä paikoillaan, joissa jotkut syntyvät maailmaamme kultalusikka suussa, toiset suu täynnä sontaa.
Lisäksi ihmisellä on omituinen piirre alistua määräävän luokan käskyteltäväksi, riiputtaa päätään kuin teuraalle menevä uhrieläin. Kun teurastaja riittävän ystävällisesti pyytää teuraalle menijää ojentamaan kurkkunsa kohti uhriveistään, jotta hänen olisi helpompi leikata avuttoman lampaan kaula, niin yleensä lammas ojentaa kaulaansa kiltisti helpottaakseen pyövelinsä elämää. Sitten, kun lammas on uhrattu, pyöveli nylkee uhrinsa, laskee sen veret ja myy sen nahan suurella voitolla.
Yleensä tämä uhrautuvaisuus on sekä pyövelin että uhrin yhteinen sopimus, jossa toinen saa vallan, toinen menettää sen. Sanomattakin on selvää, että lampaat luulevat olevansa pyövelinsä vallassa. Mutta lampaat eivät tajua, että lampaita on laitumella paljon enemmän kuin yksi yksittäinen pyöveli, jolta hirmuvalta olisi helppo riistää. Riittää kun lampaat päättäisivät, etteivät he enää anna pyövelin mestata heitä. Riittää, kun lampaat käyttäisivät äänioikeuttaan. Äänestämättä jättäminen antaa pyövelin edelleen käyttää veistään, jolloin lampaan on edelleen ojennettava kurkkunsa. Ahneus ei koskaan ole tyytyväinen. Ahneelle ei koskaan riitä mikään, eikä ahne koskaan kiitä mistään summasta tai myönnytyksestä. Se riistää ja imee kaiken sinusta kuin vampyyri uhristaan ja sitten se heittää tyhjät kuoret menemään, hamuten uutta uhriaan. Ahneus on jano, joka ei koskaan sammu.
Muista äänestää. Vain hullu äänestää oikeistovampyyrejä.Tai jättää äänensä käyttämättä ja ojentaa kaulansa vampyyrin ateriaksi.
Leipää ja sirkushuveja…
…Kuten antiikin Rooman aikainen satiirikko Juvenalis aikoinaan totesi. Nyt kun tehdään kunnallispolitiikkaa, kansan tilanne tuntuu kummasti muistuttavan antiikin ajan vastaavaa tilannetta: On työttömyyttä, köyhyyttä ja nälkää. Lisäksi kulttuuripalvelut riutuvat, ja kansalta puuttuu niin ruumiin- kuin hengen ravintoakin.
Leipää:
Sastamalassa on paljon vähävaraisia: Työttömiä, opiskelijoita, eläkeläisiä ja näennäistyöllistettyjä. Hinnat nousevat huimaa tahtia ja monen on nälkä. Vaikka seurakunnat järjestävätkin toisinaan ilmaisia ruokailuja ja vaikka Uossolta saa vähävarainen kohtuuhintaista ruokaa päivittäin, ei yksi ateria päivässä riitä kenellekään. Ja ne, joilla ei ole rahaa, eivät syö välttämättä joka päivä lainkaan. Seurakunnalla ei ole ruokailuita tarpeeksi. Ehdotan, että kaupunki järjestää varattomille tilat, jotka ovat auki iltaisinkin. Näissä tiloissa olisi mahdollisuus kokata myös ilta-aikaan ja tavata muita samassa tilanteessa olevia. Ruoka voisi tulla lahjoituksina paikallisilta kauppiailta, viimeisen päivän myyntituotteet tms. Myös yksityishenkilöiltä otettaisiin ruokalahjoituksia ja raaka-aineita vastaan.
Sirkushuveja:
Koska edellä olevilla ihmisillä on lähes olematon varallisuus käytettävänä kulttuuripalveluihin, ehdottaisinkin seuraavaa: Kaupunki ja yksityiset tahot, eli yritykset ja henkilöt lahjoittaisivat jokaiselle kaupunkilaiselle tietynarvoisen kulttuurisetelin. Sillä voisi tehdä mitä vain: kerätä niitä useamman jne. Setelit kävisivät Sastamalan alueen kulttuuripalveluihin oman maun mukaan: Niillä voisi käydä elokuvissa, kesäteatterissa, museoissa tms. setelin arvo voisi olla 10 - 15 euroa, ja niitä voisi yhdistää. Setelit jaettaisiin jokaiseen kotiin.
Kun tässä mietitään, mistä voisi säästää ja ohjata varoja esimerkiksi liikunnan puolelle, niin säästökohteita kyllä löytyy. Esimerkiksi työllistämiskeskus työteekistä voisi säästää, samoin monista projekteista joiden hyöty on lähinnä näennäinen: Kun projekti alkaa, on osanottajia yli kymmennen, mutta kun se jatkuu eteenpäin, niin jo ennen puoltaväliä kurssilla on 3-4 osanottajaa, joista paikalla on kaksi henkilöä kerraallan. Kuten työteekilläkin, niin samoin tällaisiin projekteihin osallistujat näennäistyöllisytvät joksikin aikaa kahdeksalle eurolle+työkkäri. Palkkatyöllisyyttä tällainen ei edistä. Mielestäni kaupungin pitäisikin lopettaa työteekin ja muiden näennäistyöllisyyttä tukevien projektien rahoitus. Varat voitaisiin ohjata joko kulttuurin tai liikunnan saralle, tai sitten todellista työllisitymistä tai oppisopimusjärjestelmää tukevaan toimintaan.
Yleisestihän ajatellaan, että Robin Hood on sankari, joka ottaa rikkailta ja antaa köyhille. Mutta ajatelkaa, jos Robin Hood olisi ollut kokoomuslainen? Kokoomuksen Robin Hood ei pukeutuisi trikoisiin eikä huppuviittaan, vaan hän valitsisi asukseen liituraitapuvun, tai sitten hänen kaapunsa olisi vähintäänkin liituraidallinen.
Kokoomuksen Robin Hoodin on aatelismies, ja hänen oikea nimensä on Jyrki of Arkadia. Hän elää Arkadiamäellä, missä hän taistelee oikeaksi kokemiensa arvojen puolesta. Hän on hyvätuloisesta perheestä, jossa on tottunut saamaan kaiken helpolla. Niinpä hänen kutsumuksensa olikin taistella pahoja köyhiä vastaan rahan voimalla. Mutta rahaa ei koskaan ollut tarpeeksi. Niinpä Jyrki keräsikin joukkonsa, ja taisteli kurjia köyhiä vastaan, jotka millään eivät ymmärtäneet, että veronalennukset olisi suunnattava rikkaille.
Hyväntahtoinen ja unelias hymy huulillaan jyrki lähtikin urotekoihinsa. Liaanilla hän heilautti itsensä köyhälistön yli, ja otti pienistä rahapusseista vähäiset rovot, ja asetti ne tiukasti lukittuun kirstuun, jonka päälle hän istahti vartioimaan. Onneksi jyrkin ei tarvinnut toimia yksin, vaan hänellä oli apunaan Arkadian mäen ahneet miehet. Heihin kului monta sankaria.
Oli Pikku-Stubb, joka pienellä nato-sauvallaan aseistettuna taisteli suurta Venäjän karhua vastaan.
Oli myös multa-Matti, jonka mielestä työläisen talikon pitäisi heilua vähintään 10 tuntia päivässä.
Lisäksi oli myös monia muita, jotka yhdessä taistelivat epäoikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta. Survaisivat miekkansa köyhälistön kurjiin kurkkuihin, ja vaiensivat vastustajansa. Jännittivät pitkäjousensa ja ampuivat nuolensa julkisten palveluiden rattaisiin, yksityistäen yhteiskunnan.
Ja niin heidän pilliensä mukaan lauloivat talouskuninkaat, pikkuvirkamiehet ja vasallit sekä median trubaduurit, jotka soittivat heidän laatimaansa sävelmää.
Tällainen on surullinen tarinani kokoomuksen Robin Hoodista ja hänen ahneista veikoistaan. Mut, katso, parempina aikoina kävi niin, että heidän tarunsa päättyi tragediaan ja unohtui historian hämäriin.
Maailmalla on paljon puhuttu ns. pahan akselista, jolla yhdysvallat tituleerasi eräitä lähi-idän ja Aasian maita. Termi on jäänyt lähinnä yhdysvaltain ja sen liittolaisten käyttöön. Usa:n mukaan pahan akselin vallat muodostuvat maista, joilta he ovat ahneuksissaan aina halunneet jotain. Tällainen äärimmäinen termi oikeuttaa kovaankin voimapolitiikkaan ja massamurhiin. Tapat yhden, olet murhaaja, tapat miljoonia, olet valloittaja. näin maailma on aina toiminut.
Mutta nykymaailmassa todellisen pahan akselin ovat jo pitkään muodostaneet Yhdysvallat, Venäjä ja Israel. Sekä kaikki muut vastaavat valtiot, jotka käyttävät väkivaltaa naapureitaan tai muiden valtioiden kansalaisia vastaan. Nämä kolme ovat suurimmat sodan lietsojat. Kullakin on syynsä ja toimintatapansa, kaikille on yhteistä omaan napaan tuijottelu, pikkusieluisuus ja ahneus.
yhdysvallat hamuaa öljyä ja taloudellista mahtia, samoin Venäjä. Israelilaiset taas eivät osaa elää sovussa naapureidensa kanssa, vaan pommittelevat näitä milloin minkäkin tekosyyn varjolla.Tällaisten pahan akselin osapuolten toimintaa hallitsee heidän oma pimeytensä, eikä mene aikaakaan, kun nämä kaikki kääntyvät toisiaan vastaan. Pahimmassa skenaariossa Usa ja Venäjä ovat jo hyvää vauhtia syöksemässä palloamme kolmanteen maailmaansotaan.
Sota terrorismia vastaan on muutenkin tuomittu epäonnistumaan. Miten väkivaltaa vastaan voidaan sotia vihaa ja eripuraa lietsomalla? Se on kuin hyökkäys myyttien hydraa vastaan, joka kasvattaa jokaisen katkotun pään tilalle kaksi uutta. Näin viha ruokkii itseään eikä väkivaltaa voida väkivalloin voittaa. Pitäisi pikemminkin aloittaa laajamittainen yhteistyö, jolla puututtaisiin maailman ihmisten köyhyyteen ja kurjuuteen. Epätoivo ja sivistymättömyys ajaa epätoivoisiin tekoihin. Tietämättömiä on helpompi manipuloida. Hyväntahtoisuus ja rakentaminen taas sytyttävät henkilökohtaisen epätoivon ja pimeyden horisonttiin pienen valon kipinän, joka laajenee sitä mukaa, kun luottamus ja usko ihmisyyteen kasvaa.
Jos Suomi päättää liittyä Natoon, päättää se samalla liittymisestä pahan akseliin. Idän ja lännen välinen lapsellinen ”me vastaan te” -konflikti on parhaiten vältettävissä puolueettomuuden politiikalla. Venäjä kokee olonsa uhatuksi lännen puristuksissa, ja jossain vaiheessa se tuntee, että sen on toimittava. Tällöin se suuntaa ohjuksensa ja aseensa niihin maihin, jotka se kokee uhkaksi. Sen on järjetöntä ampua ohjuksia neutraalille maaperälle, joka muutenkin herättäisi vihollisen vastareaktion ja antaisi sille ensi-iskun mahdollisuuden, mikäli konflikti näin pitkälle kärjistyisi. Esimerkiksi Puola, joka kuvitteli saavansa usa:n ohjuskilvistä vakautta ja turvaa, huomasi joutuvansa Venäjän ohjusten kohteeksi ja näin ollen turva ja vakaus, jota he havittelivat, kääntyikin peloksi ja epävarmuudeksi…
” Wu wei” - Lao Tzu
Tervetuloa käyttämään Blogit.uusisuomi.fi -sivustoa. Tämä on ensimmäinen, automaattisesti luotu artikkelisi. Voit muokata sitä tai poistaa sen oikeassa laidassa olevan Hallinta-linkin kautta. Voit myös alkaa kirjoittaa uusia artikkeleita.
|
|
|
